Varsinais-Suomen biojalostamo tarvitsee merkittävän määrän uusiutuvaa sähköä vedyn tuotantoon. Sen hankintamalli on tällä hetkellä suunnittelijoiden pöydällä.
Vedyn ja e-metaanin tuotanto on yksi asioista, joka erottaa Varsinais-Suomen biojalostamon tavallisista biokaasulaitoksista.
Vedyn valmistus kuulostaa periaatteen tasolla yksinkertaiselta. Siihen tarvitaan vettä, joka hajotetaan sähkön avulla vedyksi ja hapeksi. Vety yhdistetään biokaasun valmistuksessa syntyvään bioperäiseen hiilidioksidiin, jolloin saadaan e-metaania esimerkiksi liikenteen ja teollisuuden käyttöön. Biojalostamon etuna on, että tarvittava hiilidioksidi saadaan omasta prosessista.
Sähkö on vedyn valmistuksen keskeinen raaka-aine ja kustannustekijä. Vedyn valmistukseen käytettävää sähköä ja sen hankintaa säännellään EU-tasolla.
”Vedyn tuotantoon tarvittavan sähkön määrä on merkittävä”, kertoo sähkönhankinnasta vastaava Saku Kimpimäki Wegalta. ”Siksi on täysin ymmärrettävää, että sitä on haluttu säännellä.”
Sääntelyn ydin on, että vedyn valmistukseen käytettävän sähkön pitää olla uusiutuvaa ja kotimaista. Lisäksi EU edellyttää vuodesta 2030 lähtien tuntikohtaista täsmäytystä. Käytännössä vedyn valmistuksessa käytettyä sähköä pitää vastata samalla tunnilla tuotettu, hankintasopimusten mukainen uusiutuva sähkö.
”Muilla paljon sähköä käyttävillä teollisilla laitoksilla ei ole vaadetta tuntitason täsmäytykselle. Usein riittää, että kulutus ja uusiutuvan sähkön alkuperätakuiden määrä vastaavat toisiaan vuositasolla.”
Varsinais-Suomen biojalostamo tuottaa tämänhetkisten suunnitelmien mukaan 145 GWh e-metaania vuodessa. Siihen tarvittavan vedyn valmistukseen tarvitaan vuosittain noin 300 GWh uusiutuvaa sähköä. Määrä vastaa noin 15 000 sähkölämmitteisen omakotitalon vuotuista sähkönkulutusta.
Uusiutuva sähkö hankitaan pitkäaikaisilla sähkönhankintasopimuksilla eli PPA-sopimuksilla. Kokonaisuus rakentuu eri tavoilla tuotetusta uusiutuvasta energiasta, koska niiden tuotantohuiput täydentävät toisiaan. Suunnittelun lähtökohtana on hankkia sekä tasaisesti saatavilla olevaa uusiutuvaa sähköä että sääsidonnaisempaa tuuli- ja aurinkovoimaa.
”Pelkkä edullinen sähkö ei riitä, jos sitä ei ole saatavilla silloin, kun sitä tarvitaan. Toisaalta tasainen saatavuus maksaa enemmän. Meidän tehtävämme on rakentaa näistä optimaalinen kokonaisuus”, Kimpimäki kertoo.
Parhaillaan käydään keskusteluja sähköntuottajien kanssa. Ensimmäiseksi haetaan yhteiset toimintamallit, jotka sopivat molemmille osapuolille. Sen jälkeen voidaan aloittaa varsinaiset neuvottelut PPA-sopimuksista.
Kokonaisuus ei toimi, jos biojalostamon vedyntuotanto ei jousta. Elektrolyysiä ei voi pyörittää samalla teholla päivästä toiseen, vaan tuotannon pitää seurata uusiutuvan sähkön määrää.
”Kun uusiutuvaa sähköä on runsaasti tarjolla, voimme tuottaa enemmän vetyä. Kun tarjonta vähenee, vähennämme tuotantoa. Tämä huomioidaan laitteistojen ja prosessien suunnittelussa.”
Hankkeen sähkönhankinnasta vastaava Saku Kimpimäki myöntää, että tekniikan ja sähkömarkkinoiden yhteensovittaminen innostaa. Samalla se haastaa sopivasti omaa ajattelua.
”Sähkömarkkinat ja uusiutuvan energian tuotanto kehittyvät nopeasti. On kiinnostava insinööritehtävä sovittaa ne yhteen oman hankkeen kanssa ja löytää toimintamalli, jossa kaikki loksahtavat yhteen.”
