Biokaasua syntyy, kun lanta, kasvimassat ja muut eloperäiset materiaalit hajoavat hapettomissa oloissa isoissa suljetuissa säiliöissä. Tässä prosessissa mikrobit muuttavat biomassat kaasuksi ja ravinnepitoiseksi mädätteeksi.

Kaasu on käyttökelpoista vihreää energiaa, kun se ensin puhdistetaan.

Tuore biokaasu sisältää metaanin lisäksi hiilidioksidia, vettä ja epäpuhtauksia. Puhdistuksessa kaasu suodatetaan, jolloin hiilidioksidi otetaan talteen. Lopputuloksena on lähes pelkkää metaania sisältävä biometaani, joka sopii kaasuverkkoon ja polttoaineeksi.

Hiilidioksidi hyödynnetään metanoinnissa eli e-metaanin valmistuksessa.

Biometaanin lisäksi Varsinais-Suomen biojalostamossa tuotetaan ns. e-metaania. Se valmistetaan uusiutuvalla sähköllä tuotetusta vedystä ja biokaasun puhdistuksesta talteen otetusta hiilidioksidista. Molempien metaanien kemiallinen koostumus on sama, erona on vain niiden tuotantotapa. Siksi ne voidaan yhdistää keskenään.

E-metaanin pohjana oleva vety tuotetaan sähköllä hajottamalla vesi hapeksi ja vedyksi. Tätä prosessia kutsutaan elektrolyysiksi. Kun sähkö on peräisin uusiutuvista energialähteistä, myös vety on vihreää eli päästötöntä.

Elektrolyysissä syntyy paljon lämpöä, joka hyödynnetään lannoitteiden kuivatuksessa.

Biokaasuprosessissa ravinteet eivät katoa, vaan ne säilyvät mädätteessä. Luomukelpoinen mädäte voidaan kuljettaa takaisin pelloille ja käyttää lannoitteena. Toinen vaihtoehto on jalostaa se edelleen kuivaksi luomulannoitteeksi eli esimerkiksi biopelletiksi.

Mädätteen kuivaaminen lannoitteeksi tarvitsee paljon lämpöä, jota vapautuu e-metaanin tuotannossa. Kuivat luomulannoitteet voidaan kuljettaa sinne, missä niitä tarvitaan. Ne lisäävät Suomen omavaraisuutta lannoitteiden osalta ja korvaavat fossiilisia mineraalilannoitteita.