Varsinais-Suomen biojalostamo käsittelee toteutuessaan yli 600 000 tonnia lantaa, peltobiomassoja ja elintarviketeollisuuden sivuvirtoja. Jussi Ruikka suunnittelee, miten ne saadaan mahdollisimman järkevästi oikeaan paikkaan – ja juuri oikeaan aikaan.
Biojalostamon käsittelemien syötteiden määrä on niin iso, että maallikon on sitä vaikea ymmärtää. Niitä tulee eri paikoista ja eri rytmissä: osa ympäri vuoden, osa vain sadonkorjuun aikaan. Kun syötteet on saatu laitokseen sisälle, Jussi voi huokaista hetkeksi: raaka-aineet viipyvät prosessissa noin 45–55 päivää ennen kuin ne jatkavat taas matkaansa lopputuotteina. Siksi logistiikka ei ole hankkeessa sivuasia, vaan yksi suunnittelun tärkeimmistä kysymyksistä.
“Kyse on isosta palapelistä”, sanoo biojalostamon logistiikasta ja toimitusketjuista vastaava Jussi Ruikka.
”Meidän pitää miettiä, mitä kuljetetaan ja mistä, millaisella kalustolla, mihin aikaan ja miten kaikki sovitetaan turvallisesti yhteen biojalostamon alueella.”
Biojalostamolle tulevat raaka-aineet ovat keskenään hyvin erilaisia. Siksi myös niiden kuljettamiseen tarvitaan erilaista kalustoa.
Lietelantoja kuljetetaan säiliöautoilla. Kuivalannoille etsitään konttiratkaisuja. Peltobiomassojen osalta mietitään parhaillaan, millainen urakointi- ja kuljetusmalli olisi niille paras. Mikä osa kuljetetaan traktorilla, mitä rekoilla? Vai pitäisikö olla kärryketju suoraan pellolta jalostamolle?
“Pitää miettiä myös sitä, millä etäisyyksillä mikäkin kuljetustapa toimii. Ei ole yhtä kaikille syötteille sopivaa ratkaisua, vaan kokonaisuus pitää palastella osiin, kunnes kaikki syötteet nivoutuvat hetkeksi yhteen laitosalueella.”
Biojalostamon alueella kaikki ajoreitit, käännökset, purkupaikat ja odotusalueet suunnitellaan huolellisesti. Olennaista on myös se, että tiettynä hetkenä jalostamolle tulee juuri oikea määrä liikennevirtaa: ei liikaa, mutta riittävästi. Kaiken pitää liikkua turvallisesti, selkeästi ja niin, että materiaalivirrat ja biojalostamo toimivat yhteen.
Tätä kaikkea suunnitellaan jo nyt erilaisten simulointien avulla. Näin voidaan arvioida, miten liikenne toimii alueella eri tilanteissa ja miten mahdollisiin häiriöihin varaudutaan.
“On paljon helpompaa ratkaista ruuhkautuminen, käännös tai purkupaikan kapasiteetti suunnittelupöydällä kuin valmiilla laitosalueella. Siksi näitä asioita käydään läpi nyt”, Ruikka kertoo.
Myös kaluston pesu ja hygienia suunnitellaan tarkasti. Laitosalueella erotetaan selvästi, missä likaisia kuormia käsitellään ja missä liikutaan puhtaalla kalustolla. Näin estetään se, että epäpuhtaudet tai mahdolliset taudinaiheuttajat eivät siirry kaluston mukana tilalta toiselle.
Laitosalueelle ei tulla millä tahansa
Turvallisuus on logistiikan suunnittelussa keskeinen lähtökohta. Biojalostamo on teollinen laitosalue, jonne ei voi tulla omalla traktorilla tai satunnaisella kalustolla.
“Alueelle pääsevät hyväksytyt kuljettajat ja hyväksytty kalusto. Meidän pitää tietää, kuka tulee, millä ajoneuvolla, mitä kuormassa on ja mihin se kuuluu ohjata.”
Tuleva logistiikan ohjausjärjestelmä on tässä tärkeä työkalu. Sen avulla jokaisesta sisääntulevasta kuormasta tiedetään tarkasti, mistä se tulee, mitä se sisältää ja mihin se laitoksella ohjataan.
Lantojen ja peltobiomassojen kohdalla jäljitettävyys menee pitkälle.
“Peltobiomassojen osalta me tullaan tietämään, miltä pellolta tai jopa peltolohkolta se on peräisin ja millaisiin kestävyyskriteereihin se liittyy. Laitoksen pitää ymmärtää, mitä sinne tulee sisälle.”
Liikennettä tulee, mutta ei tuhansia rekkoja päivässä
Yksi keskusteluissa esiin noussut kysymys liittyy liikennemääriin. Jussi Ruikka ymmärtää huolen, mutta haluaa suhteuttaa mittakaavan.
Kun biojalostamo on toiminnassa, sinne tulee tämänhetkisten arvioiden mukaan keskimäärin 60–70 rekkaa vuorokaudessa. Peltobiomassojen korjuuaikaan raskaita kuljetuksia arvioidaan olevan noin sata enemmän joka päivä.
“Puhutaan kymmenistä raskaista kuljetuksista päivässä, ei tuhansista. Se on tärkeä ero.”
Biojalostamon pääyhteys on suunniteltu kantatie 41:lle, jolla on valmiiksi vilkasta liikennettä. Vuonna 2023 siinä kulki vuorokaudessa keskimäärin noin 3 200 ajoneuvoa, joista noin 500 oli raskasta liikennettä.
Kantatien läheisyys on Jussi Ruikan mukaan biojalostamon kannalta erittäin hyvä asia.
“Kun raskas liikenne voidaan ohjata suoraan kantatien kautta, sen vaikutus paikalliseen arkeen jää mahdollisimman pieneksi.”
Kuljetukset hoidetaan pääasiassa arkipäivisin ja päiväsaikaan.
“Se sopii myös monelle tilalle ja elintarviketeollisuuden toimijalle paremmin. Viikonloppuisin tiloille ei välttämättä haluta ulkopuolisia, eikä tehtailla aina ole henkilökuntaa paikalla.”
Kuljetusten pitää toimia myös toiseen suuntaan
Tehokas logistiikka tarkoittaa sitä, että auto ei kulje turhaan tyhjänä. Siksi tavoitteena on, että samalla kuljetuksella voidaan mahdollisuuksien mukaan tuoda syötteitä ja viedä lopputuotteita. Tämä vähentää kuljetusmäärien lisäksi kustannuksia ja päästöjä. Molemmat ovat hankkeen kannalta olennaisia.
“Kaikkien etu on, että kuljetuksia on mahdollisimman vähän suhteessa siihen, mitä pitää saada liikkeelle. Se on taloudellisesti järkevää ja ympäristön kannalta parempi ratkaisu.”
Kuljetusten käyttövoimaa mietitään osana kokonaisuutta. Ruikan mukaan tarkoituksena on käyttää vähäpäästöisiä polttoaineita, käytännössä uusiutuvaa dieseliä. Metaanin tai sähkön käyttö olisi myös kiinnostava vaihtoehto, mutta se vaatii paikallisilta toimijoilta investointeja kalustoon ja toimivaa tankkausinfraa.
“Olisihan se hieno ajatus, jos syötteet liikkuisivat biojalostamon tuottamalla metaanilla. Se ei ole ihan vielä kaluston ja tankkausinfran kannalta toimiva ratkaisu”, Ruikka myöntää.
Kun palat loksahtavat paikoilleen
Diplomi-insinööri Jussi Ruikkaa kiehtoo se, miten monimutkainen kokonaisuus selkiytyy pala palalta. Osa liikkuu, osa vaihtaa muotoa ja osa saapuu paikalle vain tiettyyn vuodenaikaan.
“Optimoitavaa on paljon! Pitää löytää synergiat ja tehdä kokonaisuudesta sellainen, että se toimii arjessa.”
Jussin motivaatio työhön ei synny pelkästä optimoinnista. Koko biojalostamohanke on hänelle erityisen merkityksellinen. Merkityksellisyys liittyy energiantuotannon lisäksi maatalouden tulevaisuuteen ja Saaristomeren tilaan.
“Tällä voidaan vaikuttaa alueellisesti oikeisiin asioihin. Saadaan uusiutuvaa energiaa, vähennetään päästöjä ja autetaan alkutuotantoa vastaamaan kiristyviin vaatimuksiin. Samalla saadaan kiertoon ravinteita, jotka muuten valuvat vesistöihin.”
