Saaristomeren tilan parantaminen ei kaipaa enää vain uusia hankkeita, vaan nyt on pysyvien ratkaisujen aika. Tämä viesti nousi vahvasti esiin Baltic Sea Archipelagos Symposiumin paneelikeskustelussa, jossa päättäjät ja asiantuntijat pohtivat, miten ravinnekuormitusta voidaan vähentää käytännössä.
Saaristomeren tilasta on puhuttu suomalaisessa päätöksenteossa jo vuosikymmeniä. Paneelikeskustelussa nousi esiin vahva yhteinen näkemys: ongelmasta tiedetään jo paljon, tutkimusnäyttöä on ja keinoja tunnetaan. Nyt olennaista on saada vaikuttavat ratkaisut pysyviksi käytännöiksi.
Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multalan mukaan Suomessa on laaja poliittinen ymmärrys siitä, mitä Saaristomeren hyväksi pitää tehdä. Seuraava askel on viedä toimet käytäntöön niin, että ne vaikuttavat pitkäjänteisesti ja kohdistuvat oikein.
Keskustelun puheenjohtaja, professori Kalervo Väänänen tiivisti tilanteen samalla tavalla: nyt ei tarvita vain uusia hankkeita, vaan hankkeista pitää saada pysyviä toimintamalleja. Saaristomeren tilan parantaminen on pitkä työ, jossa tuloksia saadaan vuosikymmenissä.
Keskustelussa nousi vahvasti esiin myös tukitoimien parempi kohdentaminen. Jotta toimet ja tuet osataan suunnata oikein, tarvitaan tietoa siitä, missä ravinteita on liikaa. Olennaista on, että tieto ei lisää viljelijöiden syyllistämistä.
”Epämukavakin tieto on aina parempi kuin epämääräinen. Me tarvitaan tietoa, jotta osataan kohdistaa auttava sormi oikeaan paikkaan”, sanoi kansanedustaja Pauli Aalto-Setälä.
Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah korosti, että viljelijät vastaavat ruoantuotannon lisäksi huoltovarmuudesta. Maatalouden pitää olla kannattavaa. Tukien ja ohjauksen lisäksi viljelijät kaipaavat tietoa siitä, mitä he voivat Saaristomeren tilanteelle tehdä.
Essayah myös vahvisti, että Saaristomeren valuma-alueelle on tulossa rajaus karjanlantapoikkeukseen. Käytännössä Saaristomeren valuma-alueella ei voisi enää levittää lantaa yhtä vapaasti niille pelloille, joilla fosforia on jo valmiiksi paljon. Näin pyritään vähentämään fosforin kertymistä maaperään ja sen valumista vesistöihin.
Wegan toimitusjohtaja Niko Ristikankare toi esille konkreettisen esimerkin ratkaisusta, jolla ravinnevalumien määrää voidaan vähentää merkittävästi. Oripäähän, keskelle Saaristomeren valuma-aluetta suunniteltu Varsinais-Suomen biojalostamo käsittelisi vuosittain yli 600 000 tonnia alueelta kerättyä lantaa, peltobiomassoja ja elintarviketeollisuuden sivuvirtoja. Puhtaan energian lisäksi laitos tuottaa kierrätyslannoitteita.
Ristikankare korosti, että nykyiset biojalostamot ovat ennen kaikkea energiantuotantoa, eivät enää pelkkää jätteenkäsittelyä. Kun mittakaava on riittävän suuri, raaka-aineiden käsittely, biokaasun tuotanto ja kierrätyslannoitteiden valmistus voidaan yhdistää kannattavaksi kokonaisuudeksi.
Molemmat ministerit näkevät biokaasussa paljon mahdollisuuksia. Essayah totesi, että biokaasussa toteutuu monta hyvää asiaa yhtä aikaa. Multalan mukaan biokaasutuotantoon pitää saada vauhtia, ja samalla voidaan vähentää haitallisia riippuvuuksia.
”Kriisit pitää aina hyödyntää. Nyt kun fossiiliset lannoitteet ovat kalliita, me voidaan ottaa kunnon kehitysloikka. Samalla voimme vähentää haitallisia riippuvuuksia,” ministeri Multala sanoi.
Koska kierrätyslannoitteet ovat olleet viljelijöille kalliimpia, niihin ollaan ministerin mukaan miettimässä tukia.
Varsinais-Suomen biojalostamon ajatus sopii tähän keskusteluun hyvin. Se ei ratkaise Saaristomeren tilaa yksin, mutta on konkreettinen esimerkki pysyvästä ja skaalautuvasta toimintamallista.
Saaristomeren hyväksi tarvitaan edelleen tutkimusta, politiikkaa, tukia ja käytännön työtä tiloilla. Paneelin viesti oli kuitenkin selvä: tieto ei enää yksin riitä. Nyt ratkaisut pitää saada käyttöön.
